Vuosi 2016 on ollut yksi tapahtumarikkaimmista, niin hyvässä kuin pahassa.
Olen ihmisenä kasvanut älyttömän paljon edelliseen vuoteen verrattuna, löytänyt uusia sydänystäviä, oppinut paljon uutta itsestäni sekä elämästä ylipäätään ja mietiskellyt paljon omaa tulevaisuutta. Olen toteuttanut pitkäaikaisia haaveitani, käynyt Lontoossa ja kokenut Pariisin ihanan romantiikan. Nähnyt uskomattoman listan keikkoja, kuten mm. Inquisition, Voivod, Entombed AD, Rev Kriss Hades, Incantation, Manilla Road, BLACK SABBATH, Profanatica jne. Onnistunut reväyttämään polvilumpioni sijoiltaan ja nilkuttamaan keppien kera. Käynyt Ruotsin risteilyllä ihanien tyttösten kanssa, sekä Virossa viinanhakureissulla. Olen riekkunut ja rällännyt, kuin juuri 18-vuotta täyttänyt, nautiskellut kesästä, käynyt kylpylässä, syyskarnevaaleissa sekä rakastunut elämään ja ihmisiin ympärilläni.
Olen valvonut öitä kesäyön huumassa ja tuntenut oloni maailman onnellisimmaksi, Käynyt Sealifessa, Tropicariossa ja Serenassa. Viettänyt tunteja tutkaillen maailman kauneutta, istuskellen pimenevällä hiekkarannalla. Opetellut olemaan yksin ja nauttimaan elämän pienistä iloista. Poltellut kynttilöitä ja miettinyt, kuinka onnekas olen loppupeleissä. Olen hemmotellut itseäni hieman liikaakin, koko kesän painettuani kolmivuorotyötä. Kaiken kaikkiaan vihdoin tullut kuorestani ulos, juuri tällaisena, kun nyt olen. Olen saanut itsevarmuutta ja rohkeutta, karsia elämästäni kurjuutta aiheuttavat asiat ja tehnyt paljon töitä, ollakseni tyytyväinen itseeni ja elämääni.
Olen myös viettänyt useita tunteja stressaten, peläten ja epäillen tulevaisuutta. Eskapistisesti paennut kirjojen maailmaan sen hetkistä todellisuutta, kunnes lopulta ryöminyt kohtaamaan asiat. Olen satuttanut ihmisiä, ollut pahoillani sen takia ja yrittänyt korjata asioita. Olen kohdellut ihmisiä tavalla, josta en ole ylpeä, hyvin pitkälti omien pelkojeni takia. Olen rakastunut yhä enemmän ja enemmän parhaisiin ystäviini ja voi kuinka loputtoman kiitollinen olenkaan heidän olemassaolostaan. Olen saanut myös uusia ystäviä samalla, kun osa ennen hyvin tärkeistä ihmisistä on kävellyt pois.
Ystäväpiiristäni on lähtenyt mahtava ihminen oman kätensä kautta, joka on saanut uudella tavalla kohtaamaan omia läheisiäni. Pinnallinen smalltalk on jäänyt pois kokonaan. Olen päättänyt, että yksikään oman lähipiirini ihminen ei joudu jäädä painimaan yksin ongelmien kanssa niin kauan kun minussa henki pihisee. Olen ollut huolissani perheenjäsenistäni, hyvin usein. Vuosi on ollut monelle perheessäni todella rankka, enkä itse ole paljon asiaan voinut vaikuttaa. Olen kuitenkin pitänyt optimismista kiinni kynsin ja hampain.
Olen käynyt viikoittain, joskus useamminkin Töölönlahdella ruokkimassa joutsenia, sorsia ja hanhia. Naureskellut niiden hassuille eleille ja nauttinut niiden hakiessa ruokaa suoraan kädestä. Monesti miettinyt ihmisten loputonta paskamaisuutta ja preferoinut eläinten seuraa. Nähnyt työni puolesta paljon surua, kyyneleitä, vihaa, kuolemaa, inhottavia kohtaloita ja sairautta. Avannut silmäni elämän haurauteen, lakannut pelkäämästä kuolemaa ja tuntenut onnellisuutta ollessani kyvykäs auttamaan ihmisiä.
Kaiken kaikkiaan vuosi 2016 on ollut kasvun vuosi. En koe olevani enää sama ihminen, kuin vielä vuosi sitten. Olen kasvanut, kehittynyt, rohkaistunut, löytänyt, antanut, rakastanut, oppinut, uskonut ja tehnyt. Tähän on hyvä päättää vuosi ja mennä päättäväisenä taas kohti uusia seikkailuja.
